Maire antoi minulle kunnianosoituksena Rockin` Girl Blogger: n
KIITOS!!!

Ilta tummuu ja ulkoa kuuluu teinien huutoa, kouluthan ovat pian alkamassa...
Voi heitä, kunpa he tietäisivät, että kelpaavat elämälle ihan juri sellaisina kuin ovat!!!

..ja pysyy. Minua oli siis kaivattu, jihaa!! Juu, ei ole valitettavasti ollut tarvetta enää purkautua, oliko tuo angsti aiheesta sitten väliaikainen, en tiedä. Mutta elämään on tullut muita harrastuksia, kuin menneisyydessä rämpiminen.

Ja olen sen ajatellut niin, että syyllisyyttä toisten, lähinnä vanhempieni, juomisesta en aio kantaa. En. Sitä on tullut tehtyä jo ihan tarpeksi. Tuhotkoon oman elämänsä, see if I care. Minun lapsillani on selvä äiti, ja pysyy. Nyt ainakin.

Joten syvä ja nöyrä anteeksipyyntöni kaikille jotka ovat odottanet lisää likaisia juttuja. En jaksa. Niitä kyllä riittää, uskokaa pois. Mutta en jaksa ainakaan tällähetkellä niitä tähän vuodattaa.
Kesä on ehkä raikastanut pääni, josta kaikki synkät ajatukset ovat paenneet huis hittolaan. Antaa olla.

Pidän kuitenkin blogini hengissä, kaiken varalta. Mikäli tulee ahdistusta joka kaipaa salaista purkautumistietä. Tai jotain.

Nyt olemme mökillä, ja saunan jälkeen on hyvin maistunut vissy. Ja makkaran kanssa myös. Ei edes ukko ole ostanut kaljaa tänne, yhden joi erään urakan jälkeen. Joten hatunnosto myös hänelle.

Nyt toivon kaikille ihanaa kesää, kukin viettäköön sen parhaaksi katsomallaan tavalla. Mutta säästäkää lapsenne näkemästä teidän mahdollista juomistanne, jookos!!!
Kiitos ja näkemiin  (hetkeksi ainakin)!!!

Tämä angsti on helpottanut huomattavasti. Kiitos lukijoille/tukijoille. Ei ole tullut vastaan houkutusta, jonka torjumisen olisi joutunut uhraamaan liikaa voimavaroja. Paitsi sen suklaan kutsun, sen tunnen kyllä vieläkin. Tosin se on jo sitten ihan eri juttu.

Menneisyyden penkominen ei tunnu tällähetkellä tärkeältä. Tämänpäivän Aamulehti muuten taas pysäytti; kirjoitti kuinka lapsuudessa käsityt asiat vainoavat meitä vielä aikuisenakin. Really?
Tätä blogia kun aloittelin, tuntui että olen toisen murrosiän kynnyksellä, kahden tai kolmen tien risteyksessä, ja se oli hankalaa. Nyt kun olen "tieni" valinnut, ja siinä pysynyt, olo on helpottunut.

Toisaalta pelkään valtavasti kesää, kuinka se grillimakkara menee alas taas ilman ihanaa olutta. Ja se saunaolut siellä mökillä; mikään ei ole koskaan maistunut niin hyvältä! Löylyistä kun tulee vilvoittelemaan, ja ympärillä lokit huutaa, hiki kuivuu iholle. Ihot höyryävät, ja kellarista haettu olut kuohahtaa hieman kun korkin avaa..kesän hiljainen vihreys vain ympärillä.. Aah.
Mutta jospa siirtyisin juomaan alkoholittomia oluita!? Haluan päihtyä elämästä, en humaltua viinasta lasteni silmien edessä. Se jää nähtäväksi kuinka käy..
Olkaa itsellene armollisia!!

Ja sitä me juhlittin ihan vaan siman voimalla. Joka sekin tuntui olevan liian vahvaa meikäläiselle. Mutta siis muistelin niitä monia monia inhottavia krapuloita, jolloin olen maannut siellä vessan lattialla, pää välillä pöntössä, ja vannonut etten koskaan enää. Toivottavasti tämä koskaan enää pitää.
Kun juuri taas huomasin mainoksen alkoholittomasta siideristä. Nam, sitä pitää maistaa viimeistään juhannuksena. Jos siis menen mökille suvun kera, ellen jää kotiin mököttämään koko ukon lomaksi. Mulla kun on ero-ajatuksia päässä jokapäivä. Ei mene hyvin millään saralla tässä avioliitossa, ei. Hyvä isä on, kai, mutta ei hyvä aviomies. Enkä kyllä minä voi sanoa olevani hyä vaimo. Ei mitään muita miehiä eikä mitään sinnepäinkään.

Olen joka päivä tätä blogiani miettinyt. Onko minulla oikeasti voimia ajatella nämä ajatukset loppuun, kuten mahtava Auringonkukkametsä tekee. Pointsit sinne!
Mutta en tohdi tästäkään luopua, oli sitten lukijoita tai ei. Omalle itselle kirjoittaminen on suurinta terapiaa.

Nyt on muuten viimeaikoina todella paljon keskustelu medioissa tuosta aikuisten juomisesta ja sen vaikutuksista lapsiin. Jokaisessa lehdessä, minkä olen avannut, on ollut jotain aiheeseen liittyvää. Hyvä niin. Asioista pitää puhua, jos se jotain lasta auttaisi ja vielä parempaa, saisi jonkun akuisen heräämään, kuten minulle on käynyt.

Humalaa kun olen miettinyt olotilana, niin sehän on mitä mainioin tila! Naurattaa, ei ole harmeja, supliikki pelaa, ainakin omasta mielestä, ja kaikki on valoisaa!! Mutta kun se laskuhumala tulee, jokatapauksessa. Ellei lääkitse itseään kestokänniin. Mutta meillä oli vappuna holittomat juhlat muiden lapsiperheiden kanssa, ja täytyy kyllä sanoa, että pääsin minäkin ihan fiiliksiin, ihan ilman sitä holia. Olin vain päättänyt että minulla on hauskaa, ja olihan sitä!! Asennetta siskot rakkaat!!!

Pahoittelen kun on päivitykset jääneet vähiin.
Kaikille oikein hyvää alkanutta toukokuuta!! Palaan taas piakkoin!!

Tuo työläisten ja opiskelijoiden juhla(humu). Ja monien lapsiperheiden painajainen, mitä olen kuunnellut juttuja, ei siis pelkästään minun. On siis tulossa, ja jotain suunnitelmia alkaa siihenkin jo löytymään, alkoholittomina tietenkin ja lapsellisia kun ollaan niin lasten ehdoilla.

Omat vappuni lapsuudessa olivat aina sitä samaa: marssi ja pallo, sitten simaa, tietenkin. Ehkä se pakollinen marssi toisella paikkakunnalla oli syy siihen, miksi toinen vanhempi oli ainakin ajokunnossa. Mutta kosteaksihan se aina meni sen marssin jälkeen, kuinkas muuten.

Syy, miksi päivitykset laahaavat jäljessä, on se, että kirjoitan tätä vuodatusta salaa myös rakkaalta ukolta, ja hän on nyt vapailla. Että saisin tänne vuodattaa ilman että pitää mitään sensuroida.

Nostavat viinaveroa. Muutamia senttejähän se nyt näillä näkymin on nousussa, joten ei huomattavaa eroa nykyiseen.
Nyt olen vain niin väsynyt ja uupunut kaikkeen, että järkevää ajatusta ei tähän päähän mahdu.

Voikaa kaikki hyvin, ja pitäkää huolta toisistanne!!
Palaan taasen!!!